top of page
DRAW MY LIFE
MINUN TARINANI
Videoiden kuvaus ja editointi alkoi päiväkodissa
Pienenä olin todella innokas keksimään ja kertomaan tarinoita. Toteutin luovuuttani piirtämällä sarjakuvia ja ottamalla kuvia, mutta parhaiten sain ajatukseni esille kun kuvasin videoita.
Äidin valokuvausharrastuksen ansiosta sain kameran käteeni jo todella nuorena ja innoissani kuvasin kuvatarinoita leluistani. Ensin kuvasin pienellä pokkarikameralla ja vähän vanhempana sain lainata jo äidin järjestelmäkameraa.
Kun täytin seitsemän vuotta, äitini esitteli minulle ensimmäistä kertaa videoeditointiohjelman ja innostuin suunnattomasti. Muistan silmieni suurentuneen ajatuksesta: "ai voiko mullakin olla editointiohjelma" ja aloitin heti tekemään. Siinä kiireessä minulla ei ollut kärsivällisyyttä kuunnella miten ohjelmaa käytetään, vaan kaikkia nappeja kokeilemalla osasin jo päivässä käyttää yksinkertaista "Windows movie maker" -ohjelmaa paremmin kuin äitini.
Tein leluillani elokuvia monet kovalevyt täyteen ja ylläpidin Suomen nukkepiireissä tunnetuksi noussutta blogia "Namikon Nuket". Myöhemmin aloitin myös ns. "IRL Blogin" Pastelli Pamela , jossa kerroin omasta elämästäni ja cosplay harrastuksestani. Näistä blogeista ja Gosupermodelin foorumeilta sain ensimmäiset seuraajani.
"SITÄ TYÖTÄ, MITÄ SINÄ TULET TEKEMÄÄN ISONA,
EI OLLA VIELÄ KEKSITTY"
​
ISÄNI SANOI MINULLE KUN OLIN PIENI.
hän oli oikeassa.
aloitin kun suomessa
ei vielä ollut tubettajia
Halusin ensimmäistä kertaa jakaa tekemiäni musiikkivideoita netissä. Ennen tätä, videoitani oli näytetty satunnaisesti synttäreillä, koulun juhlissa ja jopa tekemiäni elokuvia historian ja uskonnon koealueista näytettiin luokalle ennen koetta.
Loin ensimmäisen YouTube kanavani 21.4.2012 Namikon Nuket , tueksi nukkeblogilleni. Olin nähnyt vain satunnaisia ulkomaalaisia videoita, enkä tiennyt yhtäkään suomalaista, joka tekisi videoita YouTubeen. Nukkevideoni ovat vielä tänäkin päivänä "Pullip music video" hakutuloksen kärjessä. Keskityin kuitenkin vielä blogien ylläpitämiseen.
Loin nykyisen YouTube -kanavani nimellä Namiko Kawaii 7.12.2013 , tueksi IRL blogilleni. Näin YouTubessa söpöjä tanssivideoita ja halusin julkaista sellaisia blogiini. Pian aloin myös tekemään videoita cosplaysta ja peleistä. Myöhemmin muutin kanavan nimeksi Namikolinx.
YKSI VIDEOISTANI RÄJÄHTI TRENDAAVAKSI
Yhtenä päivänä videoni "Sinä sanot minä teen haaste" katselukerrat räjähti trendaavaksi ja sain muutamassa päivässä yli 10 tuhatta tilaajaa. Tämä avasi silmäni sille, että videoni ovat oikeasti julkisia ja siellä on oikeita ihmisiä nyt katsomassa niitä. Säikähdin, koska kyseessä oli mielestäni huonosti toteutettu video ja pystyisin parempaan. Siitä päivästä lähtien kehitin videotuotannon taitojani täysillä ja otin YouTube -videoiden teon tosissani ajatuksena: "Ehkä tästä tulee jotain" ja "Haluan olla tyytyväinen omiin videoihini."
​
Suomalaisia tubettajia oli ilmestynyt niinkin paljon, että Hartwall -areenalle oltiin järjestämässä 2014 isoa tubettajien tapahtumaa Tubeconia. Vaikka en itse ollut muista suomalaisista kuullutkaan, koin velvollisuutta osallistua tapahtumaan, sillä olinhan minäkin tubettaja! Ostin tapahtumaan liput luokkatoverini kanssa, joka koko tapahtuman ajan opetti minulle näiden muiden suomalaisten tubettajien nimiä. Yllätyksekseni minut kuitenkin tunnistettiin ja jaoin ensimmäisen nimikirjoitukseni (jota en ollut etukäteen tullut ajatelleeksi taikka harjoitelleeksi).
​
Minut huomasi myös Demin päätoimittaja Anni Lintula ja kutsui minut Demin suosikki tubettajiin lokakuussa 2016 ja United Screens YouTube -verkoston jäseneksi. Tämä mahdollisti sen, että aloin ansaitsemaan videoillani pientä taskurahaa. Kuuluinkin Demin suosikkitubettajiin aina vuoteen 2020 saakka, kunnes siirryin Splay -verkoston jäseneksi.
​
En osannut kuvitella, että videoiden teosta tulisi oikeasti unelmien ammattini. Tein videoita, koska se oli intohimoni.
En ollut videoihini tarpeeksi tyytyväinen
Yksi asia, mitä olen paljon pohtinut on: miksi en noussut samaan aikaan suuren yleisön julkisuuteen muiden suomalaisten tubettajien kanssa, vaikka aloitin samaan aikaan kuin hekin. Vastaus on: Pidättelin itseäni tiedostamattani takanapäin, koska en ollut tyytyväinen videoihini. En halunnut nousta julkisuuteen sen hetkisillä videoillani vaan odotin hetkeä, kun koin olevani niihin tyytyväinen. Enpä olisi uskonut siihen menevän niin kauan, sillä vasta viime vuosien aikana voin sanoa olevani tyytyväinen videoihini.
​
Tututstuin muihin YouTube -sisällöntuottajiin tapahtumissa ja odotin Tubeconia aina innolla. Opettelin suomalaisten tubettajien nimiä ulkoa ja tavoitteeni oli tietää kaikki. Vuosien vieriessä huomasin tuntevani todella paljon ihmisiä, verkostoiduin vahingossa melkein kaikkiin ketkä tapasin.
​
Keskityin kuitenkin pääsemään ensin koulut läpi. Kävin musiikkilinjalla peruskoulun ja kirjoitin ylioppilaaksi kuvataidelinjoilla Lukiosta. Kävin myös 9 vuotta taidekoulu Taikaa koulun ohella.
Lukiossa kolme vuotta kestänyt stressi aiheutti vahvan ahdistuneisuus häiriön
En ollut koskaan kovin hyvä koulussa, mutta olin peruskoulussa hyvä oppilas. Opiskelin tunnollisesti kokeisiin monta päivää ja tein läksyt välitunnilla tai heti kotiin päästyä. Olin tyytyväinen jos sain kokeesta arvosanaksi 7 ja sain äidiltä palkinnon jos sain 8 suuremman arvosanan. Se oli helppo luvata, sillä muistan saaneeni vain yhden 10 arvosanan.
​
Aika varhain minulla huomattiin dysleksian piirteitä, eli oppimisvaikeus. Varsinkin pitkien tekstien lukeminen, ymmärtäminen ja numeroiden hahmottaminen oli haastavaa. Kuitenkaan en saanut virallista todistusta lukivaikeudesta ennen kuin vasta Lukiossa.
​
Lukiossa oli myös rankempi arvostelu. Enää en tavoitellut mahdollisimman hyvää arvosanaa vaan, että pääsisin edes kurssilta läpi. Opiskelin juuri "uuden ja vanhan oppimissuunnitelman" välissä niin, ettei vanhan opsin kursseja enää järjestetty, jos sattui sellaisen reputtamaan. Olin kuitenkin yhä tunnollinen opiskelija ja kärsin burnoutista aina kesälomalla ja tsemppasin itseni syksyllä jatkamaan.
Valmistuttuani ylioppilaaksi vuonna 2018, pidin välivuoden, jonka aikana sairastin koulun stressistä syntynyttä rajua ahdistuneisuus häiriötä. Olin padonnut kolme vuotta ahdistusta Lukion aikana ja se purkaantui kerralla heti viikko koulun päätyttyä. Olin lähes toimintakyvytön puoli vuotta saaden jatkuvasti paniikki kohtauksia. Tämä oli toden totta synkkää aikaa, mutta pidin positiivisen asenteeni. Ymmärsin, että olin uuvuttanut kehoani liikaa ja annoin sen parantua rauhassa. Tiesin että tämä on ohimenevää.
Tämä kuitenkin vaikutti myös YouTube -kanavaani, koska videoita ei tullut niin usein ja en hehkunut samanlailla positiivisuutta mihin seuraajani olivat tottuneet. Tilastot olivat tästä johtuen hurjassa laskussa vuoden ja sen jälkeen oli puoli vuotta niin hiljaista.
​
Paranin ahdistuneisuudesta todella hyvin, aloin seurustelemaan poikaystäväni kanssa ja muutimme syksyllä 2019 Tampereelle opiskelemaan. Olin saanut paikan unelmalinjaltani TAMKISTA polkuopintojen kautta. En siis ollut virallinen opiskelija, sain vain käydä kursseja samaan tapaan muiden kurssilaisten kanssa. Jos saisin kerättyä tarpeeksi opintopisteitä vuoden loppuun mennessä pääsisin linjalle viralliseksi opiskelijaksi. Puolenvuoden opiskelujen jälkeen huomasin vointini huonontuneen huolestuttavaksi ja päätin jäädä pois opinnoista vuodenvaihteessa.
Avauduin tällä videolla ajatuksistani koskien lukivaikeutta ja kuinka koulumenestys ei määrittele sitä millaisia ihmisiä olemme tai kuinka onnistuneita olemme elämässä.
"ON RANKKAA OLLA TYHMÄ"
KOULUKIUSAAMINEN
Koulussa opin, että olen tyhmä kun en opi. seuraajani saivat minut heräämään todellisuuteen.
Koulussa opin, että olen tyhmä kun en opi. mutta silmäni avasi videoeditointikurssit. Olen käynyt sellaisilla vain kerran Lukiossa ja kerran ammattikorkeakoulussa. Osasin paremmin kuin opettaja, joka ei ollut erikoistunut videoiden editointiin. Teen tätä työkseni, mutta silti sain huonon arvosanan ilman perusteluja, jopa huonoimman koko kurssilta. Yritin kysyä perusteluja, mutta en koskaan saanut vastausta. Uskon, että tässä on voinut käydä jonkinlainen väärinkäsitys, mutta pelottaa ajatella kuinka moni väärinkäsitys ennen tätä on saanut minut tuntemaan itseni huonommaksi kuin muut.
​
Julkaisin "On rankkaa olla tyhmä" videoni suurella jännityksellä. Avaudun videolla suoraan ajatuksistani aiheesta, joka sattuu. Video on pitkä, joten en ajatellut kenenkään jaksavan edes katsoa sitä. Tästä videosta tuli kuitenkin kaikista tärkein video minulle koko kanavalla. Sain suuret määrät positiivista palautetta ja minulle kerrottiin paljon samankaltaisia kokemuksia. Videota katsottiin paljon enemmän kuin osasin odottaa ja siitä on oikeasti ollut apua niin monelle. En osannut odottaa, että niin moni samaistui ajatuksiini ja olen niin onnellinen ja ylpeä itsestäni, että voin olla niin isona apuna muille.
​
​
INTOHIMO VIDEOIDEN TEKOON
TEKI HARRASTUKSESTA UNELMA-AMMATIN
Yksi asia on, mikä ei tunnu muuttuvan ja se on intohimoni videoiden tekoon. Se on ollut minulla mukanani niin kauan kuin muistan. "Palasin" YouTube -kanavalleni 2020 täysin uudistuneena ihmisenä puhkuen intoa ja ideoita (vaikka olen joka viikko kyllä videoita tehnyt). Olin niin innoissani, että keväällä puhjennut pandemia ei saanut minua masentumaan vaan kanavani kasvoi huimasti rankan kesän jälkeen ja on yhä huimassa nousussa! ♥ Tuntuu tapahtuvan niin paljon niin lyhyessä ajassa.
​
Perustin yrityksen syksyllä 2020 samoihin aikoihin kun liityin Splay -verkostoon. Vaikea vieläkään käsittää, että teen tätä nyt työkseni. En malta odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
​
Minulla on vielä paljon unelmia toteutettavana ja teen jokapäivä töitä niiden saavuttamiseksi. ♥
​
​
kevennykseksi video vuodelta 2019
"sketsivideo: hätäkokous"
Tämä video on ajalta kun kanavani oli paranemassa rankasta 2018 vuodesta ja se nousi monien seuraajien suosikki videoksi.
​
​
bottom of page